HÄMEENLINNAN HALLINTO-OIKEUDELLE
Kunnallisvalitus dno 00560/08/2299
Kuhmoisten kunta/
Korhosen kauppakiinteistön myyntipäätös
Aila Virtanen
Kommentteja kunnan antamaan lausuntoon
TAPAHTUMIEN KULKUA.
V.2001 kunta osti kauppakiinteistön ja julkisuudessa aina silloin tällöin kerrottiin sitä remontoitavan ja pian kauppamuseon avautuvan ja muut tilat saatavan kuntalaistenkin käyttöön näyttely-, konsertti-, kokous- ym .tarkoituksiin.
Kotiseutumuseon esineistökin olisi saatava siirretyksi tarkoituksenmukaisempaan paikkaan.
Useita vuosia oli jo tavattoman vaitonaista, ainoa mitä asiasta saatiin julkisuuteen tietoa oli, ettei tänäkään vuonna kauppamuseolle myönnetty korjausmäärärahoja, käyttöönotto siirtyy yhäkin.
Yllättäen 28.11.2007 oli Kuhmoisten Sanomissa hyvin huomaamattoman vaatimaton ja vajavatietoinen, ei edes puhelinnumeroita saati viraston todellisia aukiolo- ( suljettuna) aikoja sisältävä, Korhosen kauppakiinteistön myynti-ilmoitus.
Asiaa tuntematon ei voinut myöskään ymmärtää kyseessä olevan arvokiinteistön, edes paikalliset
eivät ole tietoisia kohteessa tehdyistä mittavista remonteistakaan.
Kuntalaisista harva oli kyseistä ilmoitusta huomannut, itse totesin asian 4-5 pv joulukuuta.
Melkein kaikki joiden kanssa asiasta tuli keskustelua olivat täysin hämmentyneitä ja tuohtuneita tästä yllätysuutisesta.
Toimintatapa näin tärkeässä asiassa kuulosti vallan oudolta, joten tulkittiin kunnan etsivän tällä erikoisella tavalla jonkin muotoisia yhteistyökumppaneita tms..
Ajankohtakin oli sellainen, kuten päättäjätkin varmuudella tiesivät, että meillä Suomessa ei joulunseutu ole kiinteistöjen myyntiaikaa, silloinhan keskitytään aivan toisenlaisiin asioihin
Toistoilmoitus julkaistiin jälleen vain paikallislehdessä 17.12. (korjaus: 19.12.) jonka jälkeen heti kunnanvirasto oli todellisuudessa suljettuna. Kunnan kert. muk. uudenvuoden aattona virasto joltakin osin avoinna.?
Juuri pyhien aikaan minimiin ympätty asiaan tutustumis- ja ostopäätöksen tekoaika, huomioon ottaen vielä kunnan virastojen silloiset todelliset aukiolot ja tarvittavien henkilöiden tavoittamismahdollisuudet. ei ole todellisuudessa tarkoitettu kaikkien halukkaiden huomioitavaksi.
Tämäkin asia on aivan ilmeisen tarkoitushakuisesti järjestetty, jotta päästään mahdollisimman vähällä huomiolla, sillä asian tärkeyshän huomattavan suurelle joukolle oli päättäjien tiedossa.
Osa hallituksen jäsenistä olisi pitänyt tätäkin lyhempää myyntiaikaa sopivana.
16.01.2008 paikallislehti kertoi ainoasta saapuneesta tarjouksesta.
Kukaan ei uskonut, että hallitus todellakin taloustilanteeseen ym. seikkoihin vedoten voisi toteuttaa myynnin, ja vieläpä huimasti markkinahintoja alhaisemmalla hinnalla ainoan tarjouksen tehneelle yksityishenkilölle joka lisäksi on hallituksen jäsenkin, vaan asia saa tarvitsemansa harkinta-ajan.
Yleisestä hälystä huolimatta hallitus kuitenkin toimi näin käsittämättömällä tavalla.
Paniikinomaista kiirettä selitettiin kunnan huolella arvokiinteistön tuhoutumisesta ja halusta toimia sen pelastamiseksi, sekä yhdistysten haluttomuudella ottaa kiinteistöä vastaan, kuin myöskin tarkastuslautakunnan kehotuksella.
Miksi kiire tuli vasta juuri jouluksi, kun aikaa on ollut vuosia?
Vetosin kuntalaisten puolesta valtuutettuihin (joille löytyi sähköpostiosoite) valituksessa liitteenä olevalla viestillä, muille puhelimitse.
Joidenkin valtuutettujen kehotuksesta jo sähköpostia saaneita ”johtohahmoja” vielä varmuuden vuoksi myös puhelimitse, koska heidän mielestään siellä tarvittiin ” kovaa vääntöä” asian uudelleen harkintaan saamiseksi, monen muun kohdalla se tapahtuisi vaivattomasti.
Sähköposti: Hallituksen pj. Jormanainen, valtuuston pj. Tapanila, Marja Lahtinen, Marjatta Hukki, Mirja Heinonen, Sanna Liivenkorkee, Arja Korvenranta, Erkki Ylönen, Terttu Aho, Jokinen Mira, Jorma Kääpä.
Puhelimitse: Hal. pj. Jormanainen, valt. pj. Tapania, Marja Lahtinen, Sanna Liivenkorkee, Arja Korvenranta, Veikko Tanninen, Pentti Huokonen, Jarkko Sumioinen. Silmu Sarvala, Mirja Heinonen, Antti Kankkunen, Ulla Salmi, Marjatta Hukki, Esa Pohjola, Terttu Aho, Kari Keskinen.
Puhelinkeskusteluissa tuli täysin selväksi että tahto ja toiminta tähän pakonomaiseen pikapäätökseen löytyy lähinnä ”johtohahmoista”.
Tuli selvä kuva, että asia on näin päätetty ja siitä ei tulla perääntymään, eikä ole mitään aikomustakaan harkita asian pöydälle jättöä kuntalaisten tuohtumuksesta huolimatta.
Myynti kyseiselle ostajalle oli niin ehdottoman tärkeä ja ”jo sovittu juttu” ettei harkintamahdollisuutta enää ollut.
”Kun Jukka ilmaisi halukkuutensa, laitettiin myyntiin”.
”Jukan omistuksessa se on varmoissa käsissä ja kaikille hyvä ratkaisu”.
Jne....
Talousselitykset, tarkastuslautakuntaan vetoaminen ja kiinteistön hätätila oli aivan käsittämätöntä.
Vielä silloin olemassa olevasta muistiosta mitään tietämättömänä, yritin kertoa valtuutetuille yleisesti olevan tiedossa, että tämänkaltaisiin kohteisiin on saatavissa runsaasti monenmoisia avustuksia, mutta käsitys oli sitkeästi ettei niitä juurikaan saada.
Hallituksen puh.joht: ”olen yritysjohtaja ja tiedän, ettei Kuhmoisiin niitä saada 5% enempää”.
Yritin anoa asian pöydälle jättämistä edes muutamaksi kuukaudeksi, jotta saadaan aikaa kutsua asiasta aidosti kiinnostuneet tahot pohtimaan erilaisia ratkaisumalleja.
Ei käynyt.
Kuntalaisten reagointia odotettiin heti myynti-ilmoituksen ilmestyttyä ja koska sitä ei heti ensimmäisen ilmoituksen julkistamisen jälkeen tullut ”jupina-aika oli käytetty”.
Myyntikiire oli niin kova, että jos kuntalaiset haluavat asiaan vaikuttaa, ”vedenpitävät”suunnitelmat olisi ollut esitettävänä ennen valtuuston kokousta.
Päivääkään pidempää järjestelyaikaa ei ollut mahdollisuutta kuntalaisille suoda.
Pikatoiminnan perustelut olivat ensimmäisenä raha, jota kunnalla ei yksinkertaisesti ole, koska sitä tarvitaan välttäviin remontteihin heti mahdottoman paljon että voitaisi estää kompostoituminen aivan näillä hetkillä, jolta kohtalolta se juuri nyt halutaan säästää, sekä yhdistysten haluttomuus ottaa kiinteistöä vastaan ja tarkastuslautakunnan kehotus pikatoimiin.
Taloudenhoidosta oli kysymys. Mitään merkitystä tässä talouslaskutoimituksessa ei kuitenkaan kuulemma ole myyntihintana saatavalla summalla eikä aiemmin käytetyillä
omilla ja valtion ym. varoilla, kunhan tulevat kustannukset on eliminoitu, sillä yhdistyksille
se olisi annettu ilmaiseksi/ myyty eurolla.
(Tämmöisestä euron päätöksestä ei ainakaan kaikilla valtuutetuilla ole tietoa).
Tilanne näytti toivottomalta ja viimeisenä vaikutusyrityksenä suuren joukon kannustamana ryhdyin keräämään nimiä vetoomuslistoihin.
Pian kertyi toista sataa nimeä, joka reippaasti ylitti vaadittavan 2% vähimmäismäärän valtuuston pysäyttämiseksi ja asian uudelleen käsittelemiseksi, näin ymmärsimme, mutta toisin
kävi.
VALTUUSTON KOKOUS
Kyseisen kauppakiinteistön asian kohdalla pöytäkirjaan merkitsemättömät 4-5 puheenvuoroa olivat käytännössä vain kuntalaisten mielipiteiden halveksumista (voisipa sanoa pilkkapuheiksi). ja koko asian tilan kaatamista yhdistysten ja kuntalaisten hitauden päälle , josta syystä aika on nyt loppu.
Ensimmäinen puheenvuoton käyttänyt valtuutettu aloitti kansalaisaktiivisuutta kiitellen; mitä saadaankaan aikaiseksi töihin ryhtymällä, mutta jatkoi...
Tähän puheenvuoroon jäi koko luovutetun listan huomio.
Valtuutettu Heinonen oli käynyt tutustumassa kiinteistön tilaan ja todisteli sen toivottoman huonoa kuntoa ja arvottomuutta. Museohuoneen lattiankin perustukset yhdeltä seinältä olivat pettäneet ja lattia pudonnut ( 28cm, tarkensi ostaja Jukka Mäkinen yleisön joukosta).
Hallituksen puheenjohtaja Jormanainen selitti seur. tyyliin kuinka taloustilanne on saatu kovalla työllä tällä vaalikaudella hallintaan ja korjatuksi edellisten virheitä, eikä meillä ei ole varoja tällaisiin kunnalle täysin tarpeettomiin kuluihin. Pelotteli valtuutettuja vieläkin satojentuhansien kustannuksilla ennen kuin kiinteistö saataisiin edes käyttöön ja muistutti, vastoin parempaa tietoaan ( muistio), vain kork. 5% avustuksista.
Vetosi kovasti valtuutettuihin, ettei tällaisella turhalla asialla lähdetä nyt sortamaan sitä tasapainoon saatua kuntataloutta......
Ja valtuustosalissa olikin melko hiljaista.......
Arja Korvenranta käytti puheenvuoron ja pahoitteli ettei valtuutetuille jaettu aikaisemmin ( kuin tuntia ennen tätä kokousta ?) ko. muistiota jossa ilmeni avustusmahdollisuuksiakin, ” että olisimme voineet tarkastella asiaa aivan toisessa valossa”.
Kuhmoisten kunnan vaatimukset
....vaadittu täytäntöönpano-/toimeenpanokieltoa koskeva pyyntö tulee hylätä....
Tällaista pyyntöä ei ole esitetty, ainoastaan kiinteistölle toimenpidekieltoa.
(huhujen muk. ostaja on ollut kiinteistöllä ”operoimassa”).
Tästähän hallinto-oikeus antoi hylkäävän välipäätöksen, en kuitenkaan katsonut asiaa niin merkitykselliseksi että olisi vaatinut varsinaisia toimia.
Hallinto-oikeuteen, Pasi Vikman, olin puhelinyhteydessä.
Perustelut lyhyesti
..eikä se ole.................lainvastainen
Jos päätökset tehdään vain hiuksen hienosti lakipykälien mukaan,
kuntalaisten mielipiteet täysin sivuuttaen, se ei kuulosta hyvältä hallintotavalta.
Kunnallisvalituksen....
Myynti on lainvastainen. Suullinenkin sopimus on sopimus.
Yksityiskohtaiset perustelut
1 Lähtökohtia kunnanvaltuuston ...................
Kauppahinta 35.000 mk (n. 5.800€ ) on ollut kunnalle vain nimellinen, myyjälle ensisijaisen ja erittäin tärkeän historiallisen käyttötarkoituksen turvaamisen vuoksi.
Kuntaliiton lakimiehen kehotuksesta etsin käsiini kunnalle Kauppamuseokiinteistön myynyttä henkilöä saadakseni selville kauppakirjan ulkopuolella ilmi tulleita tai sovittuja seikkoja.
Tavoitin lesken, joka täydellisesti järkyttyi kuullessaan kunnan myyntiaikeista ja halusi heti tulla tapaaman, ja niin tapahtuikin.
Hänellä oli täysin kirkkaana muistissa asioiden kulku ja tapahtumat, sekä kiinteistönkauppaan ehdottomana liittynyt sopimus tulevasta käyttötarkoituksesta.
Kunnallisvalituksessa on liitteenä Sxxx Kxxxxn lesken Txxx Kxxxxxxxn kauppakiinteistön myyntipäätöksen kumoamisvaatimus.
Saatuani kuulla kauppakiinteistön kunnalle myyneen Sxxxx Kxxxn lesken mielipiteet tapahtumien
kulusta ja tarkoituksesta, otin puhelimitse yhteyttä myöskin kunnan puolesta asiaa hoitaneeseen silloiseen kunnanjohtaja Riihimäkeen tarkistaakseni ostajapuolen näkemyksen asiasta.
Kysyin, liittyikö kiinteistön kauppaan mitään velvoitteita kuntaa kohtaan, vai saiko kunta ostajana täysin vapaat kädet tuleville toimilleen.
Riihimäki vastasi asian olevan täysin selvä, että Kxxxxx halusi tällä kaupalla nimenomaan varmistaa museon ja kauppakiinteistön säilymisen julkisessa käytössä ja tähän myöskin kunta oli sitoutunut. ”Eihän sitä muussa tapauksessa olisi kunnalle hankittukaan”.
.....Museoirtaimisto jää kunnan omistukseen..,
on ainoastaan kosmeettinen keino saada asia näyttämään ikään kuin ”siistimmältä”.
Yksityisomistukseen myynnillä koko 130 vuoden kauppahistoria ja tuleva matkailukokonaisuuskin tuhoutuu.
Asiayhteyteen kuulumattomaan paikkaan sijoitettuna irtaimistollakin olisi vain olematon arvo.
Ilman kuluja ei toimi sekään järjestely.
...,käyttämättömänä ja tyhjillään olevista rakennuksista........
Yleistä ihmetystä on herättänyt juuri nämä seikat, mutta koska asioista ei yleensäkään ole ollut tapana kuntalaisille juurikaan tiedotella, ei viime vaaliteemoissakin korostetusta avoimuudesta huolimatta, niin ei tämänkään asian tilasta ollut kuntalaisilla mitään todellista tietoa.
Jos tietoa olisi annettu ja kunta tosiasiassa olisi halunnut kauppamuseoasian asianmukaisesti ja vastuullisesti järjestää, olisi apua löytynyt.
Kiinteistö olisi ollut mahdollista ottaa osittaiseen käyttöön jo vuosia sitten ja remonttia jatkettu mahdollisuuksien mukaan siinä ohessa, eikä tällaista tilannetta olisi päässyt edes syntymään.
Ihmetyttää ettei suunnitelmia ole rahanpuutteen vuoksi realisoitu ja otettu kiinteistöä asteittain käyttöön vaan on seisotettu vuosia käyttämättömänä ja turhaan kuluttamassa varoja ylläpitoon.
....Kunta on myös jo ennen.....osallistunut kohteen kunnostamiseen....
Kunta on maksanut kattoremontteja, koska silloiset valtuutetut ymmärsivät ko. asian merkityksen ja halusivat kaukokatseisina varmistaa pitäjälle ja kuntalaisille arvokkaan kauppakiinteistön saamisen julkiseen käyttöön ja säilymisen museoineen tuleville sukupolville.
Kauko Korhonen oli jo vuosia aiemmin huolehtinut yksityisesti museon ylläpidosta ja piti sitä avoinna matkailijoille, jonka arvon kunnalle silloiset päättäjät olivat kaikesta päätellen myöskin ymmärtänet.
Kattoremontin kustannuksia Korhonen on maksanut kunnalle sopimukseen kirjatun osan, sekä ehti pitää ennen kuolemaansa museota avoinna puolet sopimuksessa määrätyistä ”kuittausvuosista”, vieläpä huomattavasti ylittäen museon vähimmäisaukioloaikavaatimukset.
Korhosen voitaneen näin ollen katsoa kuitanneen suurimman osan kunnan kustantamista kattoremonteista.
Näinkin laskien todellinen ostohinta kunnalle on ollut vain lahjoitusluokkaa, joka seikka alleviivaa sitä tosiasiaa, että myyjä ei ole tällä kiinteistöllä halunnut saada taloudellista hyötyä itselleen vaan motiivit ovat olleet historian säilyttämisessä koko kunnan hyväksi.
Tätä ei olisi kunnan hallintaan luovutettu, ellei motiivit olisi olleet yhteneväiset.
Kunnalla, todellisuudessa vain muutamalla tämän hetken yksittäisellä valtuutetulla ei näin ollen ole oikeutta, ei ainakaan moraalista, suurelle joukolle entisiä ja nykyisiä kuntalaisia historiallisesti ja tunneperäisesti korvaamattoman arvokkaan kiinteistön myyntiin yksityishenkilöille ja vieläpä yksityisiin käyttötarkoituksiin.
Valtuutetuilla pitää olla velvollisuus kuntalaisille ja kunnalle näin suurimerkityksellisessä ja
kauaskantoisessa asiassa ottaa huomioon yleinen mielipide sekä antaa kuntalaisille vaikutusmahdollisuus, eikä hinnalla millä hyvänsä toteuttaa vain omia henkilökohtaisia mieltymyksiään, vaikka onkin tullut vaaleilla valituksi.
Kauppamuseokiinteistöstä on vuonna 2002...
Kuntokartoituksen jälkeen on päärakennuksessa tehty mittavia korjauksia, kuten rakennuksen kengitys, ulkoverhouksen korjaus ja -maalaus, ikkunaremonttia jne....
Muutama huone jo täysin kunnostettuna käsinpainetuin antiikkitapetein ja kakluunein jne.
(nämä asiat selviävät ympäristökeskuksen internetsivuilta sekä paikanpäällä vierailleiden henkilöiden kertomuksista ja valokuvista, kuntalaisillehan ei tutustumismahdollisuutta ole annettu).
Täydelliset kattoremontithan oli tehty jo aiemmin, eli mittavat kalliit remontit on jo tehty.
Valituksen liitteenä olevassa kululaskelmassa, muut remonttikulut v.2002-2004, on virhe,
oikea summa on 49510.00€ , joten tiedossa olevat käytetyt varat ovat n.110000.00€.
Toivottavasti hallinto-oikeus tarkastaa kiinteistön. Asialla olisi kuntalaisille suuri arvo.
Saunarakennuksen katosta on kauan puuttunut muutamalta neliöltä täysin vesikate, joten sadevedet pääsevät suoraan sisälle, ei edes ressupeitettä. Miksi?
Vastineessa esitettyjä E. Arvajan arviointiraportteja en kunnasta saanut nähtäväkseni, eikä mitenkään selvinnyt miten laajoista toimenpiteistä on kysymys. .
Kunnanjohtaja: ” kaikki asiaan liittyvä materiaali lähetetty hallinto-oikeuteen”.
Kysyin vielä etteikö minun olisi mahdollista kuitenkin täältä saada niitä nähtäväkseni?
Vastaus: ” tämä on normaalia oikeudenkäyntiä!”
Summat kuulostavat kuitenkin mahtavilta.
Maininta ”asuttavalle tasolle” ehkä kuvaa arvion merkitystä tässä tapauksessa.
Nyt ei tarvitse toteuttaa asuttavaa luksustasoa, suunniteltu käyttötarkoitushan on ollut näyttely- ja kokous jms. toiminta.
Päärakennuksen pihan puoleinen runko ei ainakaan silmämääräisesti näytä luhistuvalta. Miksi ulkoverhous olisi pihapuoleltakin korjattu jos pikainen runkokorjaus olisi tarpeen?
Osittainen käyttöönotto melkeinpä välittömästi on mahdollista, olisi ollut jo vuosia sitten kompostivessojen ja tynnyrivesien avulla. Tontillehan on kunnan vesiliittymä, joten ei juokseva vesikään liene mahdoton investointi ja vähäinen lämminvesitarve hoituu sähköisellävaraajalla.
Onko kalliisiin ja ympäristöä tuhoaviin vesivessajärjestelmiin tarvetta lainkaan tämän tyyppisissä kiinteistöissä? Ekokunta!
Hallituksen puh.johtaja Jormanaisellekin aikoinaan toimitetusta, maalisk. -07 päivätystä, valituksessa liitteenä olevasta muistiosta ilmenee saatavilla olevia jopa 50%:n korjausavustusmahdollisuuksia, toisin kuin hallituksen puheenjohtaja Jormanaisen selvittämät 5%:n avustusmaximit, jota vastoin parempaa tietoa valtuutettujenkin harhaan johtamiseksi ja asian läpiviemisen varmistamiseksi ilmeisen tahallisesti erityisesti painotettiin.
Ulkorakennukset, muistiosta selviää niidenkin kohdalta avustusmahdollisuuksia, eikä niiden täydellinen peruskorjaus juuri tällä hetkellä liene mitenkään pakollista.
Tarkastuslautakunta ...
on kiinnittänyt huomiota, ei kehottanut poistamaan ongelmaa myynnillä!
Asian tilahan on ollut kunnassa tiedossa ja toiminta-aikaa on ollut vuosia
...ei ole vuoden kuluessa edennyt.... ei ole edennyt, koska kunta ei ole asiaa tosiasiallisesti mitenkään hoitanut. Vastuu ei voi olla jollakin yhdistyksellä!
Kunnanvaltuuston pöytäkirjassa 4..2.............että lopullinen tehdään v.2008 talousarvion yht.
Koska talousarvio on tehty, sitä en saanut kunnanjohtajalta kysyessäni selville.
Arvattavasti kuitenkin kuukausia ennen joulukuuta. Miksi päätöstä ei sitten kehotuksesta huolimatta tehty jo talousarvion yhteydessä? (asian tila olisi tullut edes tällä keinoin viimeinkin julkisuuteen ja kuntalaisilla olisi jäänyt paremmin reagointiaikaa).
Myynti on selitetty pakonomaiseksi toimeksi syystä, että yhdistykset eivät ilmaisseet halukkuuttaan.
Todellisuudessa ei ole tarjottukaan. Asian suhteen ei voitane sanoa riittäviksi toimiksi kunnan taholta muutamia epävirallisia sähköpostiyhteydenottoja vain Kotiseutuyhdistyksen yhteen jäseneen, ei edes puheenjohtajaan, kuin heittäen koko ongelman hänen harteilleen ja ratkaistavakseen.
Yhteydenottoja ja asian hoitamista kunnan puolelta, jolla tässä on täysi vastuu, on kovasti liioiteltu.
Mutta, kuten hallituksen pj. asian ilmaisi: ”ei kunnalla ole mitään velvollisuutta ryhtyä kenellekään soittelemaan ja kyselemään kiinnostusta, meidät on vaaleilla valittu ja me päätetään”
Kysyessäni kuntalaisten oikeutta saada äänensä kuuluville, pj. vastasi ”syyskuussa on vaalit, siihen asti päätämme me”.
”Kunnan toimialaan ei ollenkaan kuulu museo- eikä muu sellainen toiminta,
ainoastaan koulutus, vanhushuolto ja lapset”.
”Tällä kiinteistöllä ei ole kunnalle mitään arvoa, se on ainoastaan kuluerä”
”Tämä kauppamuseo ei ole mitään erityistä, niitä on joka kunnassa, yht. yli 40kpl , katselen tässä internetistä.
( Juuri meidän museomme on poikkeuksellisen erikoista ja arvokasta, sillä täysin autenttisia on tiettävästi vain ja ainoastaan tämä Korhosen kauppa )
”Ketä nykyisin tuollaiset kiinnostaisi jne...................”
”Ne valtuutetut ja muut kuntalaiset jotka tässä asiassa nyt ääntä pitävät, on heiltä vain vaalitemppuja ja halua saada nimensä julkisuuteen” jne... .
Ymmärsin ettemme puhu samoista asioista ja arvoista, mutta yritin vedota edes velvollisuuteemme seuraavia sukupolvia kohtaan. Turhaan!
Vastoin väitettyjä syitä, rahasta, kiinteistön kompostoitumisen ehkäisystä ja pelastustoimenpiteistä sekä yksityishenkilön kulttuuriteoista ei tässä pakonomaisessa pikamyynnissä ole kysymys, vaan aivan jostakin muusta.
Toivoisinkin hallinto-oikeutta järjestämään suullisen istunnon.
Jospa useampi valtuutettukin rohkaistuisi tuomaan julki aivan henkilökohtaisen mielipiteensä,
keskusteluissa sain kuvan hienoisesta painostuksestakin ”viisaampien” tahdon alle.
Kunnanhallitus päätti ....
Esityslistalla oli kauppamuseon kohtalosta päättäminen, mutta oliko valmistelu tapahtunut asianmukaisesti ja avoimesti kun osa valtuutettuja koki asian, tehtävänä myyntipäätöksenä tulleen esille yllättäen ja kuin valmiiksi sovittuna.
Useat valtuutetut saivat asiasta tiedon vasta lehden välityksellä kuten muutkin kuntalaiset.
2 Valituksessa esitetyistä vaatimuksista
Käytön alkuperäissuunnitelmien toteuttamisella tarkoitetaan tässä ko. asiaa laajemmassa merkityksessä, kuten myyjän tarkoitusta noudattaen kauppamuseon toimintaa ainoalla oikealla ja alkuperäisellä paikallaan, sekä muiden tilojen käyttöä hyviä alkuperäissuunnitelmia tilanteen ja tarpeen mukaan mukaillen, tuleville sukupolville säilyttäen.
Kiinteistön myynti yksityisomistukseen on täydellisessä ristiriidassa myyjän kanssa aikoinaan tehdyn sopimuksen, kanssa. kiinteistön hallinnan ja käyttötarkoituksen suhteen.
Kuntahan ei, jo muutenkin täysin sopimusten vastaisessa kaupassa esimerkiksi sisällyttänyt kauppakirjaan edes museonpitovelvoitetta, jota museovirastokin edellyttää.
Museoviraston kanssa kunta on ryhtynyt neuvottelemaan vasta museoviraston yhteydenoton johdosta, joka taasen tapahtui vasta tammikuun loppulla allekirjoittaneen pyydettyä museovirastolta apua.
Ihmetyttääkin seikka, että Mäkisten 31.12 päivätyssä ostotarjouksessa jo ilmaistaan halukkuus museotilan vuokraamiseen kunnalle.
(pyytäessäni kunnalta kopiota ostotarjouksen vastaanottotodistuksesta, kanslisti vastasi ettei sellaisia ole vuosiin tehty. Ymmärsinköhän oikein, että valituksessa liitteenä oleva todistus kirjoitettiin vasta silloin).
En ollut nähnyt ko. ostotarjousta hallituksen päättämän tarjouksen hyväksynnän jälkeen valtuutettujen kanssa keskustellessani ja tiedustellessani ostajan käyttötarkoitusta, joten en huomannut ristiriitaa asiassa, vaikka kenelläkään ei ollut tietoa muusta kuin kotikäytöstä.
Valtuuston puh. joht. Tapanila vielä erikseen mainitsi, ” suullisesti Jukka on maininnut mahdollisuudesta keskustella kauppamuseotilan vuokraamisesta kunnalle, mutta mitään kirjallista ei ole”.
Vasta julkisen hälyn ja museoviraston asiaan puuttumisen jälkeen kuntakin on lupaillut museotilan
ja jopa muidenkin tilojen vuokrausta uudelta omistajalta.
Mistähän sitä puuttuvaa rahaa irtoaisi tähän tarkoitukseen paremmin yksityiseltä vuokraukseen, jonka hintaa ei voida edes mitenkään säädellä, eikä mikään viittaa erityiseen edullisuuteen, koska kauppakirjaan ei ole sisällytetty mitään ehtoja.
Vuokranantaja on vuokranantaja ja kunta tulee tässäkin asiassa olemaan pakkotilanteen edessä.
Todellisuudessa asialla ei ole minkäänlaista taloudellisesti edullisempaa pohjaa, vaan asia on vain jälleen kerran hätäratkaisujen paikkailua ja tämänhetkistä kuntalaisten rauhoittelua ja asian kaunistelua.
Kunta tullaan myöskin velvoittamaan tukien takaisin maksuun, sillä yhteiskunnan tuet on myönnetty julkiseen hankkeeseen eikä yksityisasuntoon.( tukien maksajat reagoivat vasta kaupan toteuduttua).
Näitäkään tulevia kuluja ei ole lainkaan huomioitu laskutoimituksissa (onko sellaisia edes tehty?), perustellessa kauppamuseokiinteistön myynnin välttämättömyyttä kunnan taloudelle.
Rehellisesti tulot ja menot laskien ei varmasti löydy talouspakkoa tälle hätäratkaisulle, vaan aikaa on kutsua kiinnostunet tahot miettimään kauaskantoisia positiivisia ratkaisuja, jopa omistuspohjankin suhteen, virhepäätöksen sijaan.
2.1 Vaatimuksen perusteluista
Kunnan päättäjät ovat tietoisia kohteen kulttuurihistoriallisesta merkityksestä kuntalaisille....
Miksi kuntalaisten tarpeet sitten ohitetaan ja jätetään huomiotta näin räikeällä tavalla?
kaiken lisäksi lopputuloksen ollessa täysin tarpeeton ja hyödytön. Ei paranna kunnan talouttakaan!
On panostanut ylläpitoon ja kunnostukseen.......
Onko taloudellisesti järkevää menettää jo saavutettu runsas pääoma, kun tällä toimenpiteellä ei todellisuudessa säästetä, vaan harkitsemattomalla pikatoimilla tehdään lopullinen ja kauaskantoinen vahinko.
Lopputulos tulee olemaan vain todella huono, sitä ei enää milloinkaan vahingon tapahduttua voida korjata vaikka hetken kuluttua varmasti tultaisiin raskaasti katumaan.
eivät kunnan päättäjät.. tarkoituksenmukaisena...säilyttämistä kunnan omistuksessa.
Ketkä päättäjät?
Useiden valtuutettujen kertoman mukaan kauppamuseoasiaa ei ole virallisissa yhteyksissä koskaan
varsinaisesti käsitelty, mutta muutaman ”johto”valtuutetun halu kohteesta eroon pääsemiseksi ovat
olleet tiedossa.
Päätös myynnistä on tehty alustavasti hyvin pienessä piirissä ja ns. runnottu pakonomaisesti läpi, harhaanjohtavilla ja vääristetyillä tiedoilla. Suuri osa valtuutetuista ei ollut lainkaan tietoisia kiinteistön todellisesta tilasta, eikä muistakaan siihen liittyvistä asioista.
..Kunnanhallitus...........haluavat osallistua uhanalaisen
kiinteistön säilyttämiseen tarjoutumalla ostamaan sen”...
Tämä kiinteistö on uhanalainen vain kunnan toimesta.
Ostotarjous ilmaisee täydellisesti sen mistä tässä valitusprosessissa on kyse.
Kysymys on enimmäkseen vahvoista tunteista.
Vastaava tarina on tuhansilla henkilöillä, entisillä ja nykyisillä kuntalaisilla kerrottavanaan. Varmasti on niitäkin jotka olisivat kyseisellä 25.000 €:n hinnalla, jopa moninkertaisellakin olleet valmiit pelastamaan kiinteistön vain itselleen.
Mutta niitä, jotka haluavat olla tässä asiassa solidaarisia ja pelastaa sen kaikille meille ja tuleville sukupolville yhteiseksi iloksi, on huomattavasti enemmän.
Kauppakirjan ehtojen..............Valituksen mukaan..........häviä paikaltaan Kuhmoisista.
Tätä miljöötä ei voi tosiaankaan millään korvata, siksikään täysin tarpeettomaan myyntiin ei voi ole oikeutta!
Ei kukaan luultavasti ole pelännytkään mitään paikaltaan häviämistä, mutta sadat jopa tuhannet henkilöt eivät mitenkään haluaisi tyytyä vain takaseinän ihailuun, koska kokevat omaavansa yhtäläiset oikeudet osallistua laajempaankin historiallisen tunnelman kokemiseen, yhtäläisellä omistajan oikeudella.
Siitä suurenmoinen kiitos myyjä-lahjoittajille, jotka ymmärsivät yleisesti kulttuurin merkityksen yhteiskunnalle.
Tietenkin miljöön säilyminen edellyttää varoja, mutta kaikki maksaa ja sitäkin katsantokantaa on että tällaisiin asioihin kannattaa satsata.
Kuntatiedon keskus:
"Monipuoliset kulttuuripalvelut ovat luomassa alueen elinvoimaisuutta ja ihmisten hyvinvointia."
Onko huomioitu, että tässä muodostuisi ehkäpä useampi kuin yksi työpaikka?
Omistuspohjastakin on mahdollisuus keskustella, mutta se ei tosiaankaan voi olla yksityinen.
Harkintaa ja avointa, asiallista keskustelua kiinnostuneiden tahojen kanssa tässä on kunnalta yritetty anoa, mutta valitettavasti se ei näytä meillä mitenkään olevan mahdollista.
Valituksen mukaan Kauppakiinteistö....
Myynti on sopimusten vastainen, sillä suullinenkin sopimus on pätevä.
Koko tapauksen historia puhuu sopimusten todellisesta olemassaolosta.
Txxx Kxxxn kaupan kumoamisvaatimus.
Silloisen kunnanjohtaja Riihimäen kertoma.
Kauppahinta on vain lahjoitukseen verrattava ( lahjoitusta ei voi käsitellä aivan mielivaltaisesti).
Kiinteistöllä on jo tuolloin ollut moninkertainen arvo, hinta ei vastaa edes tontin arvoa.
Julkisuudessakin on ollut tiedossa kaupan ”ehdot”.
Jos ei lakipykälät vaadi vastuuseen, miten olisi oikeudenmukaisuus ja moraali?
Kunnanhallitus toteaa...... riittävästi.... erikokoisia tiloja......
Aivan hämmentävää huomata miten suuressa ristiriidassa hallituksen näkemykset ja kuntalaisten tarpeet ovat keskenään
Meillä ei tosiaankaan ole toimijoille, harrastajille ja kulttuuriryhmille alkuunkaan tarpeeksi tiloja, näitä esimerkkejä olisi esitettävänä runsain mitoin, mutta ei liene tässä tarpeellista kun katsoo hallituksen antamaa tilaluetteloa.
1. Kuhmola tosiaan on, kiitos kunnalle, todella upea ja käyttökelpoinen, runsaassa käytössä, mutta ei
sopiva pienimuotoisiin kulttuuritilaisuuksiin ja näyttelyihin
2. Päijännekodilla ei ole tiloja julkiseen käyttöön, ”käytävä”kahvilassa tietenkin voi kokoontua.
3. Koulukeskuksessa on isot salit vain suuriin tapahtumiin.
4. Kirjastossa on näyttelytila, johon valitaan vierailijat muualtakin kuin omasta pitäjästä.
5. Riihigalleria, todellinen aarteemme jota kunta taannoin oli myös yllätysmyymässä, saatiin vain kansalaisaktiivisuudella viime hetkellä pelastetuksi,
on kesäkäytössä valtakunnallisille näyttelyille. Kuten hallituskin tietää, ei sinne ole tavallisilla harrastajilla tai ”pienemmillä nimillä” mitään asiaa.
6. Karkjärven koulu, tämäkin on suuri koulu ja täydellinen yksityisbisnes!
7. Saharanta, onhan ravintolassa kabinetti!!
8. Osuuspankki, pankilla on toki kokoustilansa, niin on luultavasti Nordeallakin!
9. Seurakunta, seurakunnan tilat ovat vain omia tilaisuuksia varten.
10. Kopolan kurssikeskuksen tilat, ovat kuulohuoltoliiton omaisuutta.
Ei ole tiloja tarjolla, mutta Korhosen kauppamuseokiinteistön käyttöönottoa on vuosia kuulemma hartaasti odoteltu, että saataisiin vihdoinkin kurssilaisille ja vierailijoille kaivattuja nähtävyyksiä!!!!
Tällä luettelolla ei siis ole tässä mitään merkitystä.
Tätä kohdettahan ei missään tapauksessa voi mitenkään edes vertailla, ja tästä syystä säilyttäminen on ehdottoman tärkeää!!
Valituksen mukaan Kauppakiinteistöllä on korvaamatonta arvoa kuihtuvalle kunnalle......
Kauppakiinteistö ei tosiaankaan ole voinut käytöstä poissa olevana olla matkailullisesti merkittävä kohde, mutta oikein hoidettuna tulee olemaan!
Vaikea on tulevia hyötyjä täsmällisesti rahassa arvioida, mutta hyötyä kiistattomasti on ja raha ei ole ainut mittari. Tällaisilla kohteilla on kunta- , kuin myöskin valtakunnan tasolla suuri merkitys. Näistä asioista ei voi tänä päivänä enää kiistellä, mutta jos istuvat valtuutetut eivät itse ymmärrä kulttuurin ja historian merkitystä koko kunnan elämälle (suurin osa onneksi ymmärtää) niin eikö siinä tapauksessa kuuluisi ottaa huomioon ” sivusta huutelevienkin” mielipiteitä.
Tutkimuksetkin todistavat että tällaisiin asioihin panostavat kunnat menestyvät.
Eikä nähtävästi näinkään kunnassa mennä eteenpäin, että kaikki olevat mahdollisuudet tuhotaan ja sitten ihmetellään etteikö sieltä taivaasta putoakaan suuryritystä kuntaa pyörittämään.
Tässä tulee esiin nämä arvo- ja näkemyserot .
Meitä toisin ajattelevia on todella paljon ja eikö päättäjien pidä kuunnella kansalaistenkin ajatuksia. Niistä laskutoimituksista.....Tavallinen kuntalainen ei vain mitenkään ymmärrä tällaista talouslaskentaa, että epämiellyttävät summat voidaan vain unohtaa, ja tätä MEILLE KORVAAMARONTA ARVOKOHDETTA pidetään vain vallankäytön välineenä ja pelinappulana.
Mikä oli pohjimmiltaan se mahdoton pakkotilanne, että pientäkään lisäaikaa asiallista pohdintaa varten ei voitu myöntää, vaan etukäteen jo ilmoitettiin että valitustie on käytettävissä?
Käsittämätöntä ettei kunta voinut sovussa tätä asiaa katsoa ja suostua kuuntelemaan mitä kuntalaisilla ym. muilla vaikuttajilla olisi sanottavaa, vaan uhmakkaasti toimii yleisestä mielipidettä vastaan.
Vallankäyttäjillähän on kylläkin tiedossa kuntalaisten aiheellinen pelko näin pienessä yhteisössä ryhtyä mielipiteitään julkituomaan ja vieläpä vastustamaan. Seuraukset voi jokainen aavistaa ja näin ollen ei yleensä tarvitse päätöksiä kovin paljon perustella.
Ilmeisesti uskottiin ettei nyt, kun ei vastaavissa tilanteissa aikaisemminkaan, kukaan lähde moiseen ikävään prosessiin.
Kiinteistön myyntitapaan, ...............
Useimpiin kohtiin löytyy vastaukset jo edeltä.
Kunnanhallitus toteaa lausuntonaan.........
Miksi sitten ollenkaan ilmoitettiin? varmasti syystä, että asian haluttiin näyttävän reilummalta.
Kunnanhallitus........
yhdistysten avainhenkilöiden ? vain yksi yhdistys!, Kunnan tahtotila?, kuka päättänyt tarjota yhdistyksille, kun kukaan ei tiedä tällaisesta tahtotilasta?...
Ei ole yhdistykselle yksinkertainen asia. Miten yksi pieni yhdistys olisi asian hoitanut, jos siihen ei ole kunta kyennyt?
Tässä on nyt saatu ikävä sotku aikaiseksi yhdistyksiä syyllistämällä.
Täysin olemattomia toimia kunnalta.
Kauppahinnan osalta......
Kuntalaiset ihmettelevät laskutoimitusta ja kauppahinnassa huomioon otettavia seikkoja.
Eikö olekaan esim. mitään käypää markkinahintaa?? Kuntokartoituksessa esitetty kohteen kunto, on v.2002 tilanne!! jne....
ollut kunnan kokonaisedun muk. ratkaisu. Kunnan kokonaisedun mukaista ei voi olla luopuminen näin poikkeuksellisesta omaisuudesta yhden kuntalaisen eduksi, muut sivuuttaen.
Kunnanhallitus toteaa.....
aikaisemmat käsittelyt kunnassa..., niistä ei tunnu valtuutetuillakaan olevan tietoa.
Keväällä 2007 käyty keskustelu yhdistysten kanssa; tällaisesta ei myöskään ole tietoa, ei edes valtuuston puh.joht. ole allekirjoittaneelle kertonut mistään varsinaisista neuvotteluista, vain muutamista lähettämistään sähköposteista.
Kunnalla ei ole oikeutta myyntiin
* Myynti ei ole kunnan kokonaisedun mukainen ratkaisu.
* Kuntalaisia kohdellaan väärin ja epätasapuolisesti, tässä toteutuu vain muutaman henkilön etu.
* Kunta ei ota huomioon kuntalaisten mielipidettä..
* Mitkään kunnan esittämät syyt myynnin välttämättömyydestä eivät pidä paikkaansa.
* Valmistelu on tapahtunut vain pienessä epävirallisessa piirissä
* Päätös on tapahtunut harhaanjohtavien tietojen pohjalta.
* Myynti on kohdistettu todellisuudessa vain ostotarjouksen tehneelle hallituksen jäsenelle.
* Historiallinen vahinko on liian suuri.
Vetoan Kuhmoisten kuntalaisten puolesta, että hallinto-oikeus tutkisi kaupan laillisuuden ja kunnan toimet mahdollisimman tarkoin, että oikeudenmukaisuus voisi toteutua ja monella tapaa arvokas kulttuurikohde saataisi säilymään yhteisenä omaisuutena tuleville sukupolville.
Ystävällisesti Aila Virtanen
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti